Lääkeaineryhmä: Antikolinergit
| |
Atropiini | |
Belladonna | |
Käyttötarkoitukset | Parkinsonismi, keuhkoputki-, verenkierto- ja ruoansulatusongelmat, silmälääketiede, myrkytysten hoito |
Antotavat | Oraalinen, lääkelaastari, silmätipat, inhalaatio, injektio (lääketiede) |
ATC-DDD | Parkinsonismi: N04A |
Mekanismi | AChR-antagonisti[1] |
Riippuvuus | Äkillinen lopettaminen voi aiheuttaa ohimeneviä fyysisiä oireita[2] |
Väärinkäyttö | Esiintyy |
Antikolinergit ovat aineita, jotka estävät välittäjäaine asetyylikoliinin toimintaa keskus- ja ääreishermostossa. Antikolinergit ovat parasympatolyytteja eli ne vähentävät parasympaattisen hermoston toimintaa. Niiden vaikutus ulottuu paikalliskäyttöä lukuun ottamatta kaikkialle elimistöön.
Antikolinergejä käytetään lääkkeenä muun muassa Parkinsonin tautiin, virtsanpidätyskyvyttömyyteen ja keuhkoahtaumatautiin sekä joidenkin myrkytyksien hoidossa, anestesiologiassa ja silmätutkimuksissa.
Monen myrkyllisen kasvilajin myrkyllisyys perustuu nimenomaan antikolinergiseen vaikutukseen. Suurin osa kuuluu koisokasvien heimoon. Näillä kasveilla on lähes kaikkialla Euroopassa ja monessa osassa Aasiaa tuhansien vuosien mittainen lääkekäyttöhistoria esimerkiksi rauhoittavina lääkkeinä ja anestesia-aineina.
Antikolinergeihin nähden käänteisesti vaikuttavia, kolinergistä stimulaatiota aiheuttavia aineita kutsutaan kolinergisiksi aineiksi tai parasympatomimeeteiksi. Vastaavasti tunnetaan sympaattisen hermoston toimintaan vaikuttavat sympatomimeetti ja sympatolyytti.